Särkänniemi cup 14.-15.05.2011

Kauden loppuhuipennukseksi joukkue oli valinnut tuttuun tapaan osallistumisen Särkänniemi cupiin jo kolmatta vuotta peräkkäin. Nyt matkassa oltiin liitonsarjan joukkueella ja tavoitteena ei enempää ja vähempää kuin turnauksen voittaminen.

Tälläkertaa mukana oli 21 joukkuetta eri puolilta suomenniemeä. PirPi oli "arvottu" lohkoon G, jossa mukana Tikkurilan Tiikerit Vantaalta ja LoSB Lohjalta.


Tikkurilan Tiikerit Flames - PirPi 0-16(0-8, 0-8)
Ensituntuma vantaalaisjoukkueen tasosta ei pelkästään alkulämpöjä seuraamalla oikein auennut ja kun ennakkoscouttauskin oli jäänyt tekemättä, niin katsomossa avoimilla mielin otteluun.

Ottelusta muodostui täydellinen PirPi-näytös, jossa tikkurilalaiset jäivät tälläkertaa täysin statistin rooliin. Eränumerot 0-8 ja 0-8 kertovat kaiken 2x15min ottelussa. Matiakselle PirPi- maalissa kertyi kaikkiaan nelisen torjuntaa koko ottelussa. Erikoismaininta Jamille ja Karelle hattutempuista. Kaikkiaan näyttävää joukkuepelaamista läpi ottelun ja tehoja kaikille kentällisille pakkeja myöten.


PirPi - LoSB 5-0(4-0, 1-0)
Toinen alkusarjan kamppailu käytiin myös ennakkoon tuntematonta lohjalaisjoukkuetta vastaan. Ystävällinen vastustajakannattaja kertoi kahdella kentällä edustaneen joukkueen pelaavan seuransa -97 ikäisten kanssa yhteistyössä sarjaa vanhempien ikäluokassa. Se näkyi laitatilanteissa ja maalinedustan kaksinkamppailuissa, jossa heillä riitti vääntöä, mutta muuten sävelet olivat pitkälti samat kuin edellisessäkin ottelussa.

Lohja jäi selkeästi jalalla rivakasti jälleen liikkuneelle PirPille ja ottelu ratkesi jo ensimmäisen erän aikana, johon PirPi latoi neljä maalia LoSBin nollaa vastaan. Toiseen erään vielä voittomaali 5-0 ja erityismainintana vastustajan rankkarin ja alivoimapelin nollaus. Kolmoskenttä oli tuloksellisesti tehokkain tässä ottelussa, joten hyökkäys toimi koko laajalla rintamalla.


Puolivälierä: PirPi - ÅIF Blue 3-2(1-1, 2-1)
Tuttuun tapaan otteluohjelman laatija oli ollut tarkkana ja viimevuotiseen tapaan sijoittanut PirPin suoraan puolivälierään ja vastustajaksi tietysti kova joukkue eli tälläkertaa Etelä-Suomen kolminkertainen aluemestari ÅIF. Vastustaja oli jakanut joukkueensa puoliksi eli vastustajalla kaksi kenttää molemmissa joukkueissa. Ensimmäinen todellinen tasonmittaus siis edessä.

Valitettavasti ottelu pelattiin hyvillä katsomotiloilla, mutta pienellä parkettilattialla varustetussa Hervannan vapaa-aikakeskuksessa. En ota kantaa kärsikö jompikumpi tästä, mutta ottelusta muodostui aavistuksen työpaikkasählyn kaltainen ottelu, mutta intensiteetiltä ja jännitykseltä kunnon kamppailu.

Ensimmäinen erä alkoi hyvällä PirPi otteella ja hyviä maalintekopaikkoja oli enemmän kuin vastustajalla. Vedot harmittavasti vielä takaseinään. Sitten ÅIF alkoi saada otetta pelistä ja perinteinen vastahyökkäys keskialueen pallonmenetyksestä vaihtoi numerot taululla 0-1. Kovin kauaa sipoolaiset eivät päässeet johtoasemasta nauttimaan, kun puolustuksen pitkä avaus keskustaan Atelle, levitys ja Jami rystyltä peli tasoihin, 1-1. Ensimmäinen erä oli tasaista vääntöä ja molemmilla oli omat paikkansa.

Toiseen erään PirPi sai hyvän alun, kun Weetin roikku omasta päästä ÅIF-maalin eteen tuotti toivotun tuloksen. Allu oli keskustassa hereillä ja tuikkasi suoraan ilmasta/pompusta pallon reppuun, 2-1. ÅIF piti ottelun tiukkana ja tasoitti pelin laidasta irronneen laiturin hyvällä laukauksella, 2-2. Ottelu alkoi jo kääntyä loppupuolelleen, kun Kare taisteli pallon laidassa, antoi poikkarisyötön toiseen laitaan, jossa Konstalla oli aikaa ottaa pallo haltuun ja tarkka lämäri pömpeliin, 3-2. Lopussa ÅIF otti tietenkin maalivahdin pois ja koitti tasoitusta kuudella kenttäpelaajalla, mutta PirPi-pojat pelasivat taktisesti viisaasti aikaa kellosta ja joukkue pääsi ansaitusti juhlimaan välieräpaikkaa.


Välierä: PirPi - Classic Tornadot 8-1(3-0, 5-1)
Välierässä pojat saivat vastaansa tuttuakin tutumman Classic Tornadot, joita vastaan on kuluneen kauden aikana tahkottu jo useampiakin otteluita. Näistä viimeisin oli päättynyt Classicin voittoon, kun se edellisessä turnauksessa selätti huippuvahvistuksensa vahvalla panoksella PirPi Hawks-joukkueen.

Tänään Classic tuntui alusta alkaen väsyneeltä, vaikka heti ensimmäisessä vaihdossa sillä olikin kenties ottelun kaksi parasta paikkaansa. Kun Classicille ei kelvannut, niin pyöritystä seuranneesta vastahyökkäyksestä Atte rokottikin suoraan ilmasta Allun syötöstä pelin alkusävelet, 1-0. 2-0 maali oli todella lähellä heti seuraavassa vaihdossa, mutta se sai odottaa vielä hiukan pidemmälle erää. 2-0 syntyi sitten Karen ja Oton poikittaissyöttelystä ja Otto sai pistään pallon tyhjiin, 2-0. 3-0 maali syntyi epäselvästä tilanteesta, kun Classic veskari torjui Karen laukauksen, mutta pallo lirui maalin kulmalle, jossa Konsta oli hereillä ja tökkäsi pallon rysään.

Toinen erä alkoi kuten edellinenkin ja siinä taisi katketa samalla Classic selkäranka tänään. Kare siirsi pallon poikkarisyötöllä keskelle ja Otto laukoi alanurkkaan, 4-0 jo alle minuutti erän alusta. Seuraavan maalin käsikirjoitus oli jälleen sama, poikittaissyöttö tälläkertaa keskeltä (Allu) laitaan, josta Jami pääsi nauttimaan tyhjiin 5-0. Hieman tämän jälkeen Aleksi teki oman maalin edessä jotain mikä ei allekirjoittaneen silmään selvinnyt, mutta Classicille tarjottiin kavennusta rankkarin muodossa. Numerot vaihtuivatkin 5-1, kun Classic hyökkääjä teki maalin komealla harhautuksella ja jätti Lassin tälläkertaa toiseksi. Pian myös Konsta oli karkaamassa läpiajoon, kun hänet kampattiin takaapäin ja nyt puolestaan PirPi pääsi kokeilemaan rankkaria. Jami asteli pallon taakse ja pussitti yhtä varmasti kuin kollegakin omansa, 6-1. Seuraava maali oli edelleen kaunista katsottavaa ja nyt Niki tarjoili Jyrille laidasta toiseen laitaan poikittain ja tyhjiin 7-1. Viimeinen sinetti oli poikkeus tämän pelin syöttökaavasta, kun se tehtiin suoraan maalin edestä 2:sta tai 3:sta riparista Aten röyhiessä maalin edestä Jamin maalin takaa tulleen syötön verkkoon. 8-1 loppunumerot taululla ja jälleen kerran PirPi oli hienosti taistellut tiensä suuren turnauksen finaaliin.


Finaali: ÅIF White - PirPi 8-6(4-4, 4-2)
Finaalivastustaja ei varmasti ollut kenellekään yllätys, kun ÅIF:n toinen joukkue oli lyönyt välierässään SBT Merikosken luvuin 6-3. Nyt kaikkien toiveissa oli, että vihdoinkin hopea-kirous murtuisi ja pojat pääsisivät nauttimaan kultaisista kauden päättäjäisistä.

Ensimmäinen erä osoitti, että vastustaja oli laadultaan pitkälti samaa tasoa kuin ÅIF Blue, joten helpolla voittoa ei tänäänkään kairattaisi. Vaikka myös White oli liikkeellä kahdella ketjulla ja heillä oli ollut aamun karsintapeli PirPiä enemmän, niin se ei valitettavasti näkynyt kentällä. PirPi antoi tai ÅIF otti pelin pallollisen hallinnan ja siirtyi 1-0 johtoon, kun Lassi ei enää yksin kyennyt pitämään 3:tta riparia kentän puolella. Peli aaltoili puolelta toiselle ja tilanteet vaihtuivat tiuhaan. PirPin peli perustui pitkiin läpisyöttöyrityksiin tai nopeisiin vastaiskuihin, kun ÅIF puolestaan usein tylysti purki kovan karvauksen roikulla PirPin karvaajien yli ja pääsi liian usein 3-2 vastaiskuihin. Weetin syöksy pakin paikalta hyökkäyskulmaan ja syöttö takatolpalle Aten lapaan toi kuitenkin ansaitun tasoituksen ja peli 1-1. Tilanne näytti PirPin kannalta hyvältä, kun Allu riisti pallon keskialueella ja syötti poikittain laitaan, josta Jami kiskaisi johdon 2-1. Tästä ei pitkään päästy nauttimaan, kun puolestaan ÅIF teki pallonriiston ja hyökkääjä laitanoususta tarkasti ylänurkkaan, 2-2. Sipoolaiset siirtyivät seuraavaksi johtoon, kun pienen merkkausvirheen jälkeen pakin kaukolaukauksen riparit päästiin lakaisemaan vapaasti maalin edestä, 3-2. PirPi siirtyi tässä vaiheessa myös kahteen kenttään ja tarkoitus oli varmasti saada nopeasti painetta vastustajan päätyyn. Tässä myös onnistuttiin, kun Konsta ja Kare tuplasivat vastustajan pakin maalin takana ja Kare kiepautti vanhanaikaisella pelin tasoihin, 3-3. ÅIF näytti taas tasonsa, kun se teki näyttävän poikittaissyötön jälkeen vastahyökkäyksellä 4-3 johtomaalin. Onneksi myös PirPi osaa saman ja Otto toi pelin jälleen tasoihin Konstan poikittaissyötöstä, 4-4. Erän lopussa ÅIF sai 2min jäähyn, mutta nyt PirPi yv-peli oli ponnetonta. Kaiken kaikkiaan erä oli erittäin tasaista peliä puolin ja toisin, mutta PirPin kannalta maaleja omiin tuli turhan paljon. Tämä kertoo tietysti jotain vastustajan hyvyydestä, koska he tekivät yhdessä erässä enemmän maaleja PirPi verkkoon, kun toiset joukkueet yhteensä koko turnauksessa. Tosin sama pätee myös toiseen suuntaan...

Toinen erä lähti PirPin kannalta surullisesti liikkeelle, kun vastustaja toimitti pallon maalin edustalle, josta se kimposi ilmeisesti omista maaliin ja jälleen oltiin takaa-ajo asemassa, 5-4. Lisää löylyä tuli tämän jälkeen, kun päädystä maalin eteen toimitettu pallo päästiin lakaisemaan Lassin selän taakse. Tilanne jo 6-4, mutta peliaikaa kellossa aivan riittävästi jäljellä. PirPi tulikin takaisin mukaan taisteluun ottelun voitosta, kun Weetin pystyavauksella Jami teki läpiajosta 6-5 kavennuksen. Seuraavaksi elettiin ottelun ratkaisuvaiheita. Ensin Otolle tuomittiin mailaanlyönnistä 2min jäähy, jonka ÅIF "kuittasi" täysin turhalla selkäänajolla eli tasaviisikoin jatkettiin. Kello kävi kuitenkin ÅIFn hyväksi ja kun nyt puolestaan Aleksi sai mailasta kiinnipitämisestä 2min jäähyn, tilanne näytti pahalta. Pojat taistelivat alivoimalla kuitenkin hienosti, mutta harmittavasti lähes samantien jäähyn päättymisen jälkeen ÅIF alkoi ratkaista ottelua nimiinsä tekemällä 7-5 maalin ja aika alkoi käydä tiimalasissa vähiin. Kun vielä pallonmenetyksen jälkeen ÅIF kaunisteli numeroita 8-5 oli ottelu lopullisesti ratkaistu. Ottelun lopussa ÅIFlle puolestaan tuomittiin jäähy, jonka PirPi myös hyödynsi, kun Weeti siirsi laitaan Otolle, joka teki päätösnumerot 8-6.

Harmittava päätös hienolle turnaukselle jälleen kerran, mutta uskon vahvasti, että ensi kaudella PirPi vaihtaa turnaushopeat kultaisiin, kun pelikovuutta ja -nopeutta marinoidaan kauden aikana pykälää vanhempien sarjassa.

Onnittelut ÅIF:lle kultamitaleista, ei joukkue vahingossa ole kolmesti Etelä-Suomen aluemestaruutta voittanut!

Voittamisen kulttuuri ei tästä huolimatta ole kuitenkaan aivan täydellisesti levinnyt joukkueen keskuuteen. Vanhemmat ovat tärkeä osa joukkuetta kannustamisen muodossa ja kolmen koon periaatteesta on varmasti ollut puhetta myös ÅIF-vanhempainilloissa. Sen vielä jollaintapaa ymmärrän, että Blue ottelun jälkeen eräs äiti purki katsomossa turhautumistaan PirPi-vanhemmille, mutta finaalissa tapahtunut PirPi-pelaajien mollaaminen muutaman ÅIF vanhemman toimesta ei todellakaan ole hyvän urheiluhengen mukaista ja näkisin, että vahva peiliinkatsomisen paikka ko henkilöillä. Esimerkiksi maalivahdin loukkaantumisesta huutelu ei ole hyvien tapojen mukaista. ÅIF:llä on varmasti myös vanhemmille omat pelisäännöt tai jos ei ole, niin kannattaa ehdottomasti ottaa seuraavan vanhempainillan agendalle. Muistutan, että paitsi pelaajat ja toimihenkilöt, niin myös kannattajat edustavat maailmalla omaa joukkuettaan ja seuraansa, enkä usko että kukaan haluaa tuollaista käytöstä omiltaan. Korostan kuitenkin, että tämä ei kosketa kuin muutamaa sipoolaiskannattajaa. Esimerkiksi ÅIF-päädyssä istuneet kannattajat keskittyivät asianmukaisesti kannustamaan omiaan.

Itse pidän kovasta, mutta puhtaasta pelistä ja sellaista pääsääntöisesti tänään kaukalossa nähtiinkin. Pidetään jatkossakin peli sellaisena niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella. Lasten urheilusta kuitenkin vain on kysymys, ei sen vakavampaa...

Loppukaneettina vielä kerrottakoon, että Lassin pikkuveljen Anssin joukkue teki näyttävää jälkeä ottamalla kultamitalit Pirkkalaan F-02 poikien sarjassa. Hyvä pojat!