Haaveet kaatui

JK1. Kirjoitin alla olevan tarinan eilen sunnuntaina ratkaisevan Erä-SSV pelin aikana ja haluan vielä jutun tänään maanantaiaamuna luettuani tarkentaa muutamaa asiaa.

Pirkkain virallinen sarjakausi päättyi lauantaina katkerankitkerään tappioon NoPS Superhessuille. Tarkempi otteluraportti tulee (oikealta) toimittajalta varmasti pikapuoliin, mutta haluan purkaa tunnelmia jo tänään kun ensin kävin kesämökkiprojektin kimpussa lepuuttamassa ajatuksia salibandysta. Kuten nokialaisille jo eilen sanoinkin, niin tunnelmat Pirkkain valmennuksessa oli todella, todella alhaalla sen voin rehellisesti tunnustaa. Vaimon kanssa eilen ja erään pelaajan vanhemman kanssa tänään keskusteltuani pitää kuitenkin ymmärtää faktat.

Tämä oli meidän joukkueelle oikeasti ensimmäinen varsinainen harjoitus- ja pelikausi (alusta asti tavoitteellista treenaamista), joten siihen nähden poikien suoritus oli aivan mahtava. Takamatka muihin joukkueisiin saatiin lähes kiinni tänä vuonna. Ja muistettava on, että kyse on kuitenkin vain poikien harrastuksesta ja urheilusta ylipäätään, ei sen kummempaa. Harmittaa kuitenkin vietävästi poikien puolesta, että unelmakausi (murskaavat piste ja maalierot alku- ja jatkosarjassa) päätyi koko kauden ainoaan tappioon siinä tärkeimmässä ottelussa.

Kaksi tämän kauden ehdottomasti parasta joukkuetta päätyi loppujenlopuksi finaaliin. Vilpittömät onnittelut Superhessuille, joiden dynastiaa ei sitten kovasta yrityksestä huolimatta pystytty horjuttamaan. Vaikka tappio tulikin, niin hiukan helpotusta kevyeen kevätmasennukseen antaa se, että niin nokian pelaajat, valmentajat kuin toimihenkilötkin ovat sympaattista ja rehtiä sakkia kaikki tyynni.

Mielestäni ottelu oli kuin peilikuva taannoisesta Hollolan turnauksesta, jossa Pirkkain peli luisti kuin unelma ja tuuripomputkin olivat kohdallaan ja NoPSilta ei onnistunut yhtään mikään. En ole vielä katsonut otteluvideota, mutta Pirkat tykitti ainakin 3 tai 4 kertaa pallon kehikkoon ja yksi pallo kävi kyllä maalissa, mutta tuomarit eivät sitä huomanneet. Torjuntoja ei junnuissa lasketa, mutta mielestäni Pirkat ampui huomattavasti enemmän, mutta perisynti eli laukausten laatu oli yksi erottava tekijä joukkueiden välillä. NoPS valmennus oli hyvin perillä Pirkkain pelitaktiikasta, mutta nyt nokian pakkeja oli evästetty avaamaan peliä nopeammin. Myös meillä oli hyvin tiedossa nokialaisten taktiikka, mutta silti mm. pakkien puolikentän roikut ja yhden tai kahden miehenmaski onnistui tälläkertaa heiltä paremmin ja meiltä jäi peitot tekemättä. Myös erikoistilanteet, erityisesti vapaalyönnit oli nokialla harjoiteltu paremmin. Lisäksi tyypilliseen suomalaiseen palloilutyyliin altavastaajan on aina helpompi lähteä otteluun ja kun emme saaneet avausmaalia paikoista huolimatta, niin jännitys alkoi kangistaa otteitamme.

JK2. Toivottavasti yllä oleva kappale ei vaikuta miltään selittelyltä, koska olen edelleen sitä mieltä, että paras voittaa aina. Lähinnä tarkoitus oli kuvata ei-paikallaolleille lukijoille kuinka pienet marginaalit joukkueiden välillä taas oli. Itseasiassa 2-4 tilanteessa usko omiin oli niin kova, että sanoin edustuksen kavereille toimitsijapöydän takana, että me hoidetaan tämä ihan varmasti. Niin monta kertaa tämä joukkue on noussut muitakin kovia joukkueita vastaan usean maalin takaa voittoon.

Pirkkalan Pirkat pelasi kuitenkin kaikenkaikkiaan loistavan kauden, joten pojat voivat ylpeitä suorituksestaan. Nyt on syytä katsoa tulevaan ja keskittää katseet kevään turnauksiin. TFT turnaukseen lähdemme hakemaan pelikokemusta uusille pojille, Oilers Junior Gamesiin lähdemme tarkistamaan suomen huippujoukkueiden tasoa ja Särkänniemi cupiin tavoitteena kirkastaa viime vuoden hopea.

JK3. Vantaalla on varmaan Erä-henkisillä samantyyppiset tunnelmat kuin Pirkkalassa. Eilisen tv-pelin aikana hoksasin yhden yhdistävän tekijän Erän edustuksen ja meidän joukkueen kesken. Erällä oli nimittäin sama maalilaulu kuin meillä eli "Boston Bruins Goal Song"...

Kiitokset kaikille kuluneesta kaudesta! Jatketaan raportointia sitten turnausten osalta myöhemmin... (SH)