sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Hej, hej, hej, hej, hej

Epävirallinen junioreiden MM-turnaus Storvreta Cup 2011 pelattiin 98-ikäluokan osalta 6.-8.1. 2011 Ruotsin salibandyn pääkaupungiksi tituleeratussa Uppsalan kaupungissa. PirPi 98 avasi kokonaan uuden sivun Pirkkalan Pirkat seuran historiassa osallistumalla tähän maailman suurimpaan junioriturnaukseen, jossa tänäkin vuonna oli mukana yli 11 000 pelaajaa ja yli 600 seuraa.

Kauan odotettu matka kohti Uppsalaa alkoi PirPin osalta keskiviikkona iltapäivällä kohti Turun satamaa. PirPi oli mukana 98S (svår) eli kilpasarjassa. Alkusarjat oli hoidettu järjestäjien toimesta hienosti siten, että kaikkiaan viisi kivikovaa suomalaisjoukkuetta oli ripoteltu eri alkulohkoihin, joita oli kaikkiaan 8 eli 32 joukkuetta oli kisassa mukana. Pelit alkoivat torstaina kahdella tärkeällä ottelulla ruotsalaisjoukkueita vastaan. Lohkon neljästä joukkueesta kahdella parhaalla pelit tulisivat jatkumaan A-sarjassa.

Storvreta cup, 1. päivä

Pirkkalan Pirkat -Tyresö Trollbäcken IBK 3 - 1 (0-0, 3-1) klo 15:00 Fyrishov hall B
Ensimmäisenä vastaan asteli Tukholman sarjaa pelaava Tyresön joukkue, joka seurana on yksi alueensa suurimmista. Vastustaja näytti kuitenkin alkulämmöissä niin pienikokoiselta ja heiveröiseltä, että PirPi faniklubi kuvitteli poikien suorastaan kävelevän ruotsalaisten yli. Pelit pelataan kuitenkin kentällä eikä katsomossa ja ennakkoaavistukset osoittautuivatkin vääriksi.

Perinteinen turnausavaus näytti vahvasti toteutuvan, kun ensimmäisen erän paineesta ja Aten läpiajosta tuomitusta epäonnistuneesta rankkarista sekä sitä seuranneesta ylivoimapelistä huolimatta erä päättyi numeroihin 0-0. Vastustaja puolusti sumpussa ja yritti pääasiassa hyökätä yhden tai kahden miehen vastaiskuilla.

Toiseen erään PirPi sai todellisen salama-alun, kun Oton aloitusvoitosta Allu ampui kiertolaukauksen aivan takatolpan juureen vain viisi sekuntia aloituksesta. Toinen erä jatkui iloisissa merkeissä, kun Matias pisti Aten syötöstä kiertorannarin pakin paikalta suoraan ylänurkkaan.



Kolmannessa PirPi maalissa oli sitten jo ratkaisun makua. Sen teki Karri blokkaamalla veskarin heiton ja tinttaamalla pallon heti pussin perukoille. Pian tämän jälkeen katsomossa tarvittiin ensimmäisen kerran nitroja, kun ensin mailaanlyönnistä ja pian sen jälkeen väärästä etäisyydestä tuomituista pikkukakkosista Tyresö sai kahden miehen ylivoiman. Alivoimakolmikko hoiti ruutunsa kuitenkin hienosti ja jäähyjen päättymisen jälkeen ottelu oli käytännössä ratkaistu.

Tuloksellisesti hyvä avaus pitkälle päivälle ja kolme tärkeää sarjapistettä plakkariin. Vaikka pelillinen anti ei aivan parasta luokkaa vielä ollut, niin avausvoiton jälkeen oli hyvä jatkaa turnausta eteenpäin. PirPi faniklubi hoiti oman osuutensa myös puhtaasti Suomeen.

Bele Barkarby Innebandy -Pirkkalan Pirkat 1 - 4(1-1, 3-0) klo 21:05 Fyrishov hall B

Seuraavan vastustajan allekirjoittanut oli scoutannut ennakkoon kovimmaksi ja pelillisesti se sitä varmasti olikin, mistä viestii että joukkue sijoittui lopulta B-sarjassa neljän parhaan joukkoon. Suurin osa Bele Barkarby seuran joukkueista eteni muissakin ikäluokissa pitkälle sarjoissaan. Vastustaja oli selkeästi fyysisesti isompi kuin edellinen Tyresö ja suhteellisen taitava, mutta taktisesti kohtuullisen yksinkertaisesti pelaava joukkue. Sama piirre vaivasi muuten lähes kaikkia PirPin kohtaamia ruotsalaisjoukkueita ja valmennuksen pelitaktiikka osui täydellisesti nappiin heitä(kin) vastaan. Monet PirPin otteluista muistuttivat itseasiassa mielestäni pitkälti Suomi-Ruotsi MM-loppuottelua, jossa sinällään taitavia ruotsalaisia vietiin kovuudessa ja taktiitikassa kuin kuuluisaa pässiä narussa.

Ensimmäinen erä oli vielä tasaista vääntöä, mutta PirPi hallitsi pallollista peliä. Suuren tukholmalaislähiön joukkue siirtyi kannattajiensa iloksi ottelussa johtoon onnekkaalla pompulla maalin takaa. Tärkeä tasoitusmaali PirPille kuitenkin erän loppuun, kun Otto tinttasi Weetin antaman vaparin häkkiin. Fanikatsomon riehakas tunnelma aiheutti selkeästi ylimääräistä jännitystä vastustajalle ja Den glider in-merkeissä siirryttiin toiseen erään.

Toisessa erässä sveamamman pojat putosivat täysin kyydistä ja Otto teki Allun syötöstä 2-1 maalin. Kun alkuun oli päästy niin Allu teki kaksi seuraavaa maalia ensin Weetin ja sitten Oton tarjoiluista. Ensimmäinen maaleista läpiajosta ja toinen nopeasta vastahyökkäyksestä. Lopussa vastustaja sai vielä tilaisuuden ylivoimalla, mutta tuloksettomasta pyörityksestä päästiin juhlimaan lopulta erittäin tärkeäksi noussutta kohtuullisen suurinumeroista voittoa.



Hienon avauspäivän päätteeksi juhlatunnelmat sekä kentällä että katsomossa ja täydet kuusi pistettä kasassa. Pojat saivat myös kokea hienon elämyksen, kun ensimmäisen ottelun jälkeen viereisissä pukukopeissa valmistautuivat Storvreta IBK:n (mm. Mika Kohonen ja Hannes Öhman) ja Caperio Täbyn (mm. Richie Hyvärinen) edustusmiehistöt omaan otteluunsa.

Ansaittu juhlakuva loistavan 1. turnauspäivän jälkeen Fyrishovin edustalla.



Storvreta cup, 2. päivä
Lähtökohdat toiseen päivään olivat loistavat, kun edellinen pitkä päivä oli klaarattu loistavasti. Otteluohjelman laatija oli myös ollut PirPille suosiollinen, kun saimme pelata kaikki muut paitsi yhden ottelun Uppsalan pääareenalla Fyrishovissa reilun kilometrin päässä hotelliltamme.

Pirkkalan Pirkat -IBK Aston 0 - 2(0-1, 0-1) klo 10:45 Fyrishov hall A
Viimeinen alkusarjan ottelu oli ei-tukholmalaista joukkuetta vastaan ja he olivat hävinneet 1-2 ja voittaneet 2-1 eilisen päivän vastustajamme.

Ensimmäinen erä osoitti, että vastustaja sumputti jälleen maalinedustan ja iski nopeilla vastahyökkäyksillä. Vastustaja sai erässä yhden ainoan lähivaparin, jonka he pussittivat armotta verkkoon.

Toisessakin erässä PirPi hallitsi pelitapahtumia lähes mielin määrin, mutta lukuisat ohilaukaukset, syöttötarkkuus tai syöttöjen puute aiheutti PirPille toisen maalittoman erän putkeen ja tappion viimeisessä alkusarjan ottelussa.



Alkusarjan jatkopaikka varmistui vasta varmistuskäynnillä turnauskansliassa, jossa todettiin yksimielisesti PirPin edenneen jatkopeleihin lohkonsa ykkösenä. Maaliero toiseksi päätyneen IBK Astonin kanssa oli sama, mutta pojilla oli enemmän tehtyjä maaleja, joka varmisti lohkovoiton Pirkkalaan. Valmistautuminen neljännesvälierään alkoi välittömästi alkusarjan otteluiden jälkeen.

Pirkkalan Pirkat - Nacka Wallenstam IBK 6 - 1(2-1, 4-0) klo 16:00 Allianshall A
Neljännesvälierässä vastaan asettui edelleen tukholmalaiseura, tällä kertaa nimeltään Nacka Wallenstam IBK. Ottelu pelattiin vanhassa tehdahallissa, mutta loistavalla alustalla ja riittävillä katsomotiloilla turnauskäyttöön.

Vastustajalla oli erittäin isokokoinen maalivahti, urheilullisen näköinen joukkue ja muutamia isoja hyvinlaukovia kenttäpelaajia. Jos turnauksen ensimmäisessä ottelussa katsomossa hieman naureskeltiin, niin nyt vastustaja näytti pelottavan hyvältä alkulämmöissä. Joukkue oli kuitenkin liikkeellä ainoastaan kahdella kentällisellä, joka saattoi lopulta olla yksi ottelun ratkaisuista.

PirPillä oli läpi ottelun liike monta luokkaa parempaa kuin edellisessä ottelussa ja kun syöttöpelikin kulki jälleen mallikkaasti pallon hallinta oli melko selvästi meidän puolella. Ottelu alkoi mainiosti, kun Karri karvasi päädyssä herhiläisen tavoin ja pallon saatuaan kiepautti sen vanhanaikaisella maaliin. Nackan lähes ainoa taktiikka hyökkäyspäädyssä oli rakentaa usein jopa kahden miehen muuri maalivahdin eteen ja tulivoimaiset pakit roiskivat palloja maalia kohti. Yhdestä tälläisesta tilanteesta pallo upposi suoraan Lassin vartioiman maalin ylänurkkaan ja ottelu oli jälleen tasan. Pirkat pääsivät kuitenkin otteluusa niskan päälle, kun Jami laukoi läåiajon päätteeksi Karrin syötöstä numerot 2-1. MV-valkku Mika oli luvannut ottelun voittomaalin tekijälle parranajon (siis Mikalle...), joten Jami pääsi hommiin illalla hotellilla.
Kuva tapahtumasta hotellin käytävällä tulossa myöhemmin.

Toiseen erään Pirkkain hyvä liike ratkaisi lopulta selkeän voiton. 3-1 maalin teki Otto Weetin ampuman kaukolaukauksen riparista. Myös 4-1 maali oli samojen poikien käsialaa, tälläkertaa ylivoimalla. Weeti pelasi pallon takakolmiosta Otolla, jolle annettiin liikaa tilaa ja pallo etuyläkulmaan. 5-1 maali oli Nikin taidonnäyte, jossa vastustajan pakit laitettiin ensin kahville ja sen jälkeen pallo tykitettiin verkon perukoillle.


Otto pääsi nakuttamaan ottelussa hattutempun, kun Allu naatiskeli pallon maalin takaa maalin edessä päivystäneen Oton lapaan, joka tuikkasi pelivälineen verkkoon. Hieno voitto kovasta joukkueesta. Lassi pelasti varmasti kaikki saatavilla olleet laukaukset ja puolustajat pelasivat loistavan ottelun nollaten käytännössä kaikki vastustajan hyökkäysyritykset.

Pirkkalan Pirkat - Rangers Kobrat 7 - 6(2-1, 1-2) klo 21:20 Fyrishov hall A
Puolivälierään saatiinkin sitten vastaamme hallitseva Suomen mestari, kun Kirkkonummen Rangers Kobrat oli pelannut jälleen vakuuttavin ottein voitosta voittoon edelliset ottelunsa. Otteluun toi lisäpanosta lukuisat aiemmat kohtaamisemme kotimaan turnauksissa, joista kaksi turnausfinaalia olimme hävinneet vasta rangaistuslaukausten jälkeen ja syyskuussa Mestareiden Cupin finaalissa selkein numeroin.

Molempien joukkueiden kannattajien yhteistuumin ottelu alkoi ruotsalaiskatsojien hämmästykseksi yhteisellä Suomi-Suomi huutosarjalla, jonka päätteeksi siirryttiin kannustamaan omaa joukkuetta. Hieno tunnelma jatkui hallissa koko ottelun ajan.

Ensimmäisen erän alku muistutti pahaenteisesti MC finaalin alkua, kun Kobrat pyöritti peliä vaarallisesti Pirkkain kenttäpäädyssä. Pirkat pääsivät kuitenkin sitä paremmin peliin mukaan mitä pidemmälle erässä edettiin. Lisäpotkua antoi ottelun avausmaali, jonka Allu teki näyttävällä harhautuksella Jyrin syöttämän läpiajon päätteeksi. Kobrat punnersi pelin tasoihin, kun hyökkääjä ryösti väkisin pallon puolustukselta ja murtautui tekopaikkaan. Pirkat nousi jälleen ottelussa johtoon, kun vain 15 sekuntia ennen erän päättymistä Weetin ylösnousun päätteeksi lähettämä syöttö tavoitti Oton, joka laukaisi pallon reppuun maalin edustalta. Tärkeä pukukoppimaali erän loppuun.

Rangers puolestaan komppasi heti toisen erän alussa, kun heidän hyökkääjänsä iski ahnaasti aavistuksen hitaaseen avaussyöttöön ja iski numerot 2-2. Tilanteet aaltoilivat pitkin erää ja molemmilla oli paikkansa. Konsta ja Jami iskivät tilanteen erikoistilanteesta 3-2, kun laidasta olleen vaparikuvion päätteeksi Jami iski kiertojuoksun päätteeksi pallon maaliin. PirPi leirin toiveet taas korkealla ja tilanne kohtuullisesti hallussa. Kobrat osoitti jälleen kerran tasonsa, kun nyt jo kolmannen kerran peräkkäin he nousivat maalin takaa tasoihin pitkälti samanlaisella tahtomaalilla kuin heidän ensimmäinen maalinsa. Tilanteet vaihtelivat ja molemmilla joukkueilla oli paikkansa, mutta niin vain jälleen kerran mentiin keskinäisissä otteluissa rankkareille. Olen edelleen sitä mieltä, että rankkarit ei ole urheilullinen tapa ratkaista paremmuutta, mutta nyt tärkeän ottelun rankkarit voittaneen joukkueen jäsenenä, voin sanoa tunteiden olleen täysin käsittämättömät vielä pitkään ottelun jälkeen. Samaa viestiä tuli kaikilta PirPi vanhemmilta.

Rankkareiden alkaessa tunnelma hallissa oli sanoinkuvaamaton. 2500 katsojaa vetävä turnauksen pääareena huokaili vuoronperään onnen ja epätoivon partaalla. Nyt jos koskaan oli nitroille käyttöä ja kaikkien katsojien elämä lyheni varmaankin vuosilla jännityksen vuoksi.

Rankkareissa Lassi oli aivan jäätävässä vireessä ja nollasi kaksi Rangersin taitavaa laukojaa. Ehkäpä viimeisen sisulatauksen Lassille toi yhden Kobrat laukojan hieman ylimieliset käsien heiluttelut, joita poika varmasti katui karkeasti Lassin torjunnan jälkeen. Sattuneesta syystä myös PirPi pelaajilla on jo nuoresta iästä huolimatta paljon kokemusta tiukoissa paikoissa ammutuista rankkareista ja niinpä tälläkertaa onnetar oli PirPille suosiollinen. Weeti laittoi oman rankkarinsa sisään kovalla vedolla maalivahdin jalan alta, Jami varmasti harhauttamalla ja Jansku sekä Otto lähes identtisillä ylänurkkavedoilla. Molemmat pelaavat muuten Fat Pipen mailoilla, joten Titta på ylähylly-slogan sopii tähän kohtaan hyvin.

Tässä poikien fiiliksiä ottelun jälkeen.



Storvreta cup, 3. päivä

Pirkkalan Pirkat - Tumba GOIF 3 - 1(1-0, 2-1) klo 09:00 Fyrishov hall B
Välierään vastustajaksi asettui Södertäljen läheltä 34 000 asukkaan Tumban kaupungista kotoisin oleva Tumba GOIFin joukkue, joka oli kaatanut omassa puolivälierässään Etelä-Suomen mestarin ÅIF:n. ÅIF valmennuksen mukaan vastustajalla oli huikea veskari, joka oli esittänyt vakuuttavia otteita. Kaveri olikin pitkä ja nopea sekä käsistä että jaloista, mutta MV-valmennuksen mukaan ilmeisesti loukannut jalkaansa, koska aristeli ja venytteli sitä alkulämmöissä. Muuten joukkue oli taas parannettu versio edellisestä ruotsalaisvastustajasta ja oli liikkeellä täydellä kolmella ketjulla.

PirPi sai otteluun unelma alun, kun joukkue sai rankkarin, johon johtanut tilanne on jäänyt kirjaamatta. Jami asettui rankkaria laukomaan ja jo patentiksi muodostunut harhautus tepsi jälleen hienosti ja tärkeä avausmaali oli tosiasia. Erä jatkui pitkälti PirPin hallinnassa, mutta Tumban pojat iskivät vastaan nopeilla hyökkäyksillä.

Toinen erä jatkui pitkälti samoissa merkeissä kuin ensimmäinen, kunnes Allu laukoi vihaisesti ja maskissa ollut Otto iski riparit sisään ja pelin numeroihin 2-0. Tumba tiivisti rivejään ja sai aikaan muutaman myllytyksen, mutta Lassi pelasi maalillaan kuin muuri ja myös osa Tumban vedoista karkasi taivaan tuuliin. Yksi nopea vastahyökkäys päättyi puolustajien pieneen virhearvioon ja Tumban pelaaja sai poikittaissyötön laidasta täysin vapaana maalin eteen eikä Lassille jätetty tilanteessa mahdollisuuksia, tilanne kutkuttavasti 2-1 ja peliaikaa vielä reilusti jäljellä. PirPi pisti kuitenkin koko joukkueena luukut kiinni omassa päässä, eikä vastustajalle annettu tilaa pyörittää pallorallia. Pirkat puolestaan tappoi ottelun, kun tälläkertaa Otto vapautti Allun läpiajoon. Tilanne päättyi varmaan harhautukseen ja käytännössä ottelu oli ohi lukemissa 3-1. Lopussa Tumba vielä otti veskarin pois maalista ja yritti kavennusta kuudella kenttäpelaajalla, mutta tuloksetta. Eli Pirkkain lento jatkoi liitoaan ja joukkue oli raivannut varmasti kaikkien yllätykseksi tiensä koko turnauksen finaaliin.

Pirkat juhlaa ottelun päätyttyä.



TPS D98 Cobras - Pirkkalan Pirkat 5 - 4(2-1, 3-3) klo 12:25 Fyrishov hall A
Storvreta Cup 2011 oli suuri saavutus koko suomalaiselle 98-ikäluokan salibandylle, koska kaikki viisi suomalaisjoukkuetta (Sb Naantali Runners, ÅIF, Rangers Kobrat, PirPi, TPS Cobras) päätyivät A-sarjaan eli 16 parhaan joukkueen seuraan ja yhtä lukuunottamatta kaikki olivat lopulta kahdeksan parhaan joukossa. Siihen yhteen tapaturmaankin selityksenä on se, että SB Naantali Runners joutui epäonnekseen pelaamaan toista suomalaisjoukkuetta ÅIF:ää vastaan jo neljännesvälierässä.

Ottelu pelattiin jälleen pääareenalla, mutta nyt käytössä olivat sama showmeininki kuin seuran edustuksenkin otteluissa. Pelaajat kulkivat tyylikkään liekkimeren läpi kentälle rockin pauhatessa ja kovan kannustuksen saattelemana. Myös pelaajaesittelyt tehtiin suuren maailman malliin ja ottelun kuuluttaja hoiti vaikeiden suomenkielisten nimien ääntämisen ihan kelvollisesti pienellä ruotsalaisella aksentilla varustettuna.


TPS Cobras on huhujen mukaan TPS salibandyn akatemia joukkue, jossa pelaa mm 99-ikäluokan huippupelaajia. Alkulämmöissä joukkuetta arvioitiin katsomosta käsin pallollisesti taitavaksi ja pienikokoiseksi, mutta sähäkästi liikkuvaksi joukkueeksi. Aiempaa otteluhistoriaa PirPin ja Cobrasin välillä ei ole, joten ensikohtaaminen oli kyseessä. Huomionarvoista on se, että Cobras oli onnistunut raivaamaan tiensä finaaliin kohtaamatta ainuttakaan suomalaisjoukkuetta matkan varrella. Finaalipaikka oli suuri saavutus kahdella kentällä operoineelle joukkueelle eli kuntopohja täytyi olla kunnossa.

Ensimmäinen erä alkoi siten, että peli aaltoili puolelta toiselle ja molemmilla joukkueilla oli omat paikkansa. Cobras oli ajoittain ihmeissään PirPin passiiviselta näyttäneen ohjauspelin kanssa. Eräästä nopeasta vastahyökkäyksestä Cobras iski poikittaissyötöstä ottelun avausmaaliin. Muutama minuutti tämän jälkeen PirPi iski lähes identtisen maalin, kun Jami löysi Konstan lapa ylhäällä keskeltä kenttää. TPS Cobras ei ollut valmistautunut räjähtävään lämäriin ja vihdoinkin myös Konsta sai "apinan" pudotettua harteiltaan. Seuraava tilanne johtui valitettavasti Ruotsin ja Suomen junnusarjojen erosta pelikovuuden suhteen. Ruotsalaistuomarit hoitivat ruutunsa erittäin hyvin kaikissa Pirkkain otteluissa, mutta Weetin täysin puhdas olkapää-olkapää taklaus johti pienemmän kaverin kaatumiseen ja Weetin saamaan 2min jäähyyn. PirPin alivoimanelikko ei ehtinyt kissaakaan sanoa, kun Cobras toimitti pallon kulmasta maalille ja siellä päivystänyt TPS-pelaaja iski ahdistettunakin pallon verkkoon. Ensimmäinen erä päättyi lukemiin 2-1.

Toisen erän alkupuolella PirPi sai luotua paremmin painetta Cobras päätyyn. Rasse syötti Jamille, joka nousi väenväkisin laidasta ja tälläsi pallon maaliin ja tilanteeksi 2-2.


Ilmeet PirPi-leirissä kirkastuivat entisestään, kun Allu murtautui laidasta läpiajoon ja pommitti pallon ylänurkkaan kauniin helähdyksen saattelemana. Cobras laittoi jälleen ottelun tasoihin, kun PirPi pelaaja löi hutin pallosta ja TPS pelaaja ei, tilanne jälleen tasan 3-3. Myös PirPi tiivisti rivinsä tässä vaiheessa kahteen kenttään ja yritti kääntää ottelun väkisin itselleen. Cobras jaksoi edelleen painaa hyvin kahdella kentällä ja sai keskialueen pallonriistosta puolittaisen läpiajon, joka johti 4-3 maaliin. Maali-iloittelu sai jatkoa pari minuuttia TPS maalista, kun Konsta ampui ottelun toisen maalinsa, joka maalivahdin torjunnasta pomppi jostain verkon perille, 4-4. Den glider in raikui hallissa.

Den glider in rallatus ei kuitenkaan kestänyt aivan loppuun asti, vaan TPS Cobras iski voittomaalin melkoisella "ruotsalaismaalilla". Puolisen sekunttia myöhästynyt löysähkön laukauksen peitto ja veto sujahti maalinedustalla nipussa olevan pelaajaruuhkan läpi ja ponnahti jonkun mailanvarresta verkkoon aivan ottelun lopussa. Kitkerä tappio loistavan turnauksen jälkeen otti aluksi pojille erittäin koville, mutta onneksi he ymmärsivät saavutuksen arvon hyvin pian ottelun jälkeen.

Turnauksen parhaaksi maalivahdiksi valittiin Lassi ja parhaaksi hyökkääjäksi Jami! Onnittelut kaksikolle henkilökohtaisesta tunnustuksesta. TPS Cobras pelaaja pokkasi parhaan puolustajan arvonimen.

Ottelun jälkeen Suomen maajoukkueen ja Storvreta IBK kapteeni, maailman paras salibandyn pelaaja Mika Kohonen, ripusti mitalit pirkkalalaispoikien kaulaan.


Aavistuksen pettyneen näköiset ilmeet heti palkintojen jälkeisessä joukkuekuvassa vaihtuivat kyllä nopeasti iloisiksi ilmeiksi, kun pojat ymmärsivät saavutuksensa arvon. Asiaa auttoi myös heti ruokailun jälkeinen virkistäytyminen Fyrishovin upeassa kylpylässä.


Viimeinen todistekappale ilmeiden kirkastumisesta selvinnee seuraavasta laivalla otetusta videopätkästä. Kyllä maistui hopeakin makealta!



Turnauksesta saavutettu hopea on suuri kappale Pirkkalan Pirkat seurahistoriaa. Saavutuksen merkityksen ymmärtää, kun muistaa kuinka monta maailman kärkeen kuuluvaa joukkuetta oli mukana kisoissa. Suomalaisjoukkueiden välinen finaali on lisäksi niin harvinainen tapahtuma, että ainakin poikajuokkueiden osalta niitä on epävirallisen tiedon mukaan ollut koko turnauksen 12-vuotisen historian aikana vain yhden ainoan kerran. Tänäkin vuonna loppuotteluihin pääsi pojissa ainoastaan salibandyliigan suurseurat TPS 98-ikäluokassa ja Tapanilan Erä 95-ikäluokassa sekä liigaseura PSS C-tyttöjen sarjassa Pirkkain lisäksi. PirPi D98 joukkueen hopeamitali on luonnollisesti Pirkanmaan alueen joukkueiden paras saaavutus tänä vuonna kaikki ikäryhmät huomioiden. Mukana Pirkanmaalta oli mm. Kooveen ja Nokian Krp:n vanhempia poikajoukkueita.

Päävalmentajan kommentit:
"Sen paremmin joukkue itse kuin päävalmentajakaan ei asettanut muita pelillisiä tavoitteita, kuin alkulohkosta jatkoon pääsemisen. Joukkue ei ole pelillisesti muita jäljessä eli tiedossa oli, että kaikki joukkueet pystytään kyllä haastamaan.

Tuntemattomista ruotsalaisvastustajista ei ollut muuta tietoa, kuin Ruotsissa junnujen yleisesti käyttämän pakki-pakki-laita avausmallin blokkaaminen. Sen taklaamiseksi pojat omaksuivat yllättävän nopeasti ohjauspelaamisen, joka tehosi mainiosti ruotsalaisia ja Rangers Kobria vastaan.

Päävalmentajan mukaan kaikki tehtiin mitä tehtävissä oli ja mitään ei olisi tehty toisin. Huoltava harjoittelu pitkän ja raskaan turnauksen aikana auttoi poikia jaksamaan ja kantoi joukkueen loppuotteluun asti. Lite bättre-teemalla ensi kerralla! "



Kiitokset vielä allekirjoittaneen puolesta pojille, valmentajille ja muille toimihenkilöille sekä tietenkin loistavalle PirPi 98-fan clubille ikimuistoisista hetkistä matkan aikana! Jos otteluiden tuoma jännitys lyhensi elämänlankaa, niin huippuhyvän matkaseurueen aikaansaamat naurukohtaukset taas pidensivät sitä senkin edestä. Kiitokset myös muille mukana olleille suomalaisjoukkueille hyvästä yhteishengestä ja onnittelut Turkuun finaalin voitosta!

Finaalijoukkueet kutsutaan turnaukseen myös ensi vuodeksi, joten laitetaan silloin homma meidän osalta uudestaan vielä piirun paremmin valmistautuneena ja hoidetaan kultaiset mitalit kotiin Pirkkalaan!

3 kommenttia:

  1. MaailmanMestaruus jne... huhhu teidän juttuja.
    Sitten kun ymmärrätte että urheilullinen taso on salibandyssä ihan lapsen kengissä niin siitä alkaa paraneminen :-)

    Parhaat 98-ikäiset pelaavat 1-2 vuotta vanhemmissa ja korkeimmalla tasolla.
    Esim Kobrien kärkipelaajat ovat lätkäpelaajia jotka käyvät sillointällöin peleissä koska lätkä vie kaiken ajan.
    Onpas kova laji kun pärjää harjoittelematta...

    Joten jäitä hattuun ja vähän realismia.

    VastaaPoista
  2. Tältä puolt jokkee16. tammikuuta 2011 klo 15.17

    Onpas jäänyt jotakuta siellä Kirkkonummella päin kaivelemaan, kun tullaan toisen ilo ja hehkutus noin tylysti tyrmäämään. Paranemista vaan sinne suuntaan!

    Olkaamme kaikki ylpeitä omasta lajistamme (lajeistamme). Se ei yhtään omaa lajia nosta, että mollataan muita.

    Minä kannatan intoilua ja hehkutusta, kunhan pojat ei lähde liikaa liitelemään. Jos niin käy, niin ei ainakaan ansaittu hehkutus liene syynä.

    Kyseessähän on kaikkien lajia harrastavien mielissä juniorien "maailmanmestaruusturnaus" - ei siinä pitäisi olla kenellekään mitään uutta ja ihmeellistä.

    Ihmeellistä ei ole sekään, että parhaita 98-poikia pelailee ylemmissä ikäsarjoissa. Joskus se on välttämätöntä. Mutta ainakin omalta kohdaltani olen jälkeenpäin iloinen, että pojalle löytyi riittävän kova 98-joukkue, jotta hänen ei enää tarvitse pelata ysikutosissa. Samalla tuli mahdolliseksi kokea Större: kyllä nämä 7 tiukkaa peliä suunnilleen samankokoisia vastustajia vastaan kehittävät pikkupoikaa enemmän ja tuntuvat kivemmalta kuin menestyksekäskin taiturointi päätä (tai kahta) pitempien keskuudessa.

    En tiedä mitä se nyt sitten todistaa, että Kirkkonummella on pari fyysisesti vähän etuajassa kehittynyttä kaveria, jotka pärjäävät säbässä, vaikka lätkä vie kaiken ajan. (Sorry, en tunne joukkuetta tarkemmin, mutta nuo kaverit tuli mieleen kommentistasi). Ei ainakaan mitään säbän lapsenkenkäisyydestä. Ehkä enemmän kirjoittajan lapsellisuudesta.

    Toivotan täältä Turusta onnea ja menestystä niin Pirkoille kuin Kobrillekin! Lätkän varassa sitä ei kyllä ole pitemmän päälle luvassa. Sen verran erilainen ja kova laji salibandy on! Peukut pystyyn kirjoittajan intoilulle! Ja peukut alas kateelliselle mollaukselle!

    VastaaPoista
  3. Hienoa, että palutetelaatikkoon tulee joskus postia on se sitten negatiivista tai positiivista...

    Ensimmäisen kirjoittajan kanssa en todellakaan lähde väittelyyn kahden täysin eri lajin "paremmuudesta". Siitä löytyy monisatapäisiä viestiketjuja isommillakin foorumeilla aivan riittämiin. Pidä ihmeessä mielipiteesi, mutta yritä jatkossa arvostaa myös muiden lajien harrastajien tekemisiä edes hieman, ehkä se helpottaa mahdollista kaamosmasennusta.

    Turkulaiskommentaattorin kanssa samoilla linjoilla. Kiitos kannatuksesta ja menestystä Tepsille kevään peleihin!

    Yleisesti ottaen lukijoiden kannattaa pitää mielessä, että kun näitä juttuja illan tunteina kirjoittaa, niin joskus mopo saattaa karata käsistä ja toisinaan taas tulee kirjoitettua täyttä tuubaa eli jotain tulisi pidemmän harkinnan jälkeen tehtyä ehkä toisin. Mielestäni on kuitenkin mukavampi lueskella vaikka vähän virheellisiäkin ottelurapsoja kohtuu pian itse tapahtumasta, kuin hyviäkin pitkällä viiveellä. Blogin tyylilajille on nimenomaan tyypillistä spontaanisuus.

    Pääpaino teksteissäni pitäisi yleisesti ottaen pitäytyä jotakuinkin faktoissa (siten kuin nimenomaan minä näen asiat kentällä tapahtuvan) ripauksella huumorilla höystettynä. Huomatkaa siis, että tämä blogi ei ole mikään PirPin virallinen tiedotuskanava!

    Nyt oli kuitenkin paikka hehkuttaa ja allekirjoittaneen ON/OFF-nappi oli 100%:sti ON asennossa, eikä siinä sen kummempaa.

    VastaaPoista